Varmaan kaikki joskus heräävät miettimään mikä on oikein, mikä väärin elämässä, ja mikä siitä on omaa tekoa, mikä muiden. Vaikka se olisi muiden, silti se on sinun elämä. Elämä, joka on ainutkertainen, ei ole kuin tämä yksi.
Miten haluat sen viettää, miten rakentaa, Yksin, vai toisen kanssa, Kai meistä jokainen hakee toista vierelleen, toista, joka olisi haluiltaan, tavoiltaan kuin me. Vuosia kun tulee lisää, niin tavoitteita pitää muokata. Ainakin mitä tulee itseeni.
41 vuotta. Se on aikani. Tähän mennessä. Onhan se, melkoinen matka. Aika on suonut hyvää ja pahaa. Olen ”saanut” antaa hyvää ja pahaa, olen saanut, valitettavasti ottaa molempia myös vastaan. Ja tuo on laittanut miettimään, onko kyse luonteesta, sielusta, vai jostain opitusta. Jostain mikä on täällä liian yleistä, jostain mikä on tänä päivänä liian kertakäyttöistä.
Mitä sinulle tarkoittaa tuo, rakkaus?
Onko se sinulle jotain mitä ajat takaa, vai onko se parisuhteessa ollessasi jokin liima, just se miksi olet parisuhteessa? Vai etsitkö sitä sinkkuna ollessasi tinderistä tai muualta netistä? Haetko sieltä suhdetta? Parisuhdetta vai paria suhdetta?
Itse olen nähnyt nuo kaikki. On koluttu baarit, stadissa, espoossa, hyvinkäällä ja jopa täällä kanta-hämeessä. Netti? Kyllä, myös siellä. Ja siitä olen todella hämmentynyt. Siellä etsitään laidasta laitaan, niin kuin kai minäkin. En tarvitse, enkä halua mitään 24/7 suhdetta. Kummallakin pitäisi olla oma elämä. Mutta silti, kai pitää etsiä muutakin kuin pelkkää panoa? Minulle tuon etsiminen tuolta on hyvin vierasta.
Toki uskon tänään isosti tuohon nettiin, siihen että sieltä voi löytää jotain. Itsekin löysin, joskin ehkä liikaa, itseni kaltaiselle tunteella elävälle. Ihastun helposti, saatan jopa rakastua. Ja ehkä se menee niin että nainen menettää kiinnostuksen nopeasti, jos tuon sen ilmi. Ehkä niin on, aina pitää olla jotenkin vitun vaikeesti tavoilteltava. Ei riitä se, että kehuu. Ehkä kehuin liikaa. Se tosin liittyy asiaan, johon hänellä ei ollut osaa, ei arpaa. K?
Jos miettii historiaa, minun historiaa, niin monesti viehätyin hieman isommista mimmeistä, siis muodokkaammista. Naisista, joilla on isommat rinnat ja isommat peput. Näin.
Varmasti monet muutkin miehet näkevät homman näin. Eikä siinä mitään. Minulla kaikki muuttui 2022.
K:oon jälkeen näin asiat toisin, viehätyin pienemmistä naisista kuin aikaisemmin. Olihan aikaisemminkin ollut Jenna ja M, mutta ajattelin asiat silloin toisin. Eikä toki he ihmisinä olleet samoja. Varsinkaan nykyään. En tiedä mikä heille tuli, onko heitä enää olemassakaan? Ehkä olin liikaa? Liikaa ihminen, liikaa ihmisenä? Miehenä?
Välillä ihminen yllättyy, ja nuo yllättäen tulevat asiat eivät aina ole iloisia. Osaltaan yllättyminen johtuu kai ihmisen syvimmistä toiveista, toiveista että asiat menevät jollain tietyllä tavalla. Aina, josko koskaan, niin tapahtuu. Toiveet pettävät, elämä vie poluille, joita et halua, taistelet sitä vastaan sielussa, turhaan.
Ehkä siitä juuri juontaa tuo ainainen pettymyksen tunne. Osa elämää. Onko se jota kutsuvat elämäksi siis loputon lipas pettymyksen tunteita? Ei tietenkään. Eihän täällä kukaan muuten jaksaisi.
Kyse on enemmänkin siitä, että tunnemme vain itsemme. Tunnemme vain omat tunteemme, toisten ajatukset ja tunteet ovat meille aina vieraita, vaikka luulisimme tuntevamme toisen ihmisenä. Näin ei lopulta ole.
Ihminen hakee onnistumista, sitä tunnetta väkisin. Liittyy se sitten työhön, ja siihen uraan, tai kuten itse, toiseen ihmiseen. Tarkemmin sanoen, että onnistuisin toisen näkemään minut samoin kuin näen hänet. Täysin mahdotonta. Tiedän sen, silti pakolla ajan sitä. Millä tuloksella? No niin..pettymyksellä.
Olen katsonut häntä, hänen silmiin. Uponnut sinne, ajatellut että osaan olla kuin muutkin.
En osannut, unohduin sinne, vaikka yritin välillä silmäni luoda muualle. Ne olivat kuin magneettia, ovat yhä, kaikissa niissä kuvissa, kuvakaappauksissa, ne ovat unissa, ne ovat aamuissa ja tilanteissa joita en viitsi tässä avata. Sinä…K.
Kutsuvat sitä elämäksi…ja sitä..se varmasti onkin.
Hymyineen, kyynelineen.
Rakastan myös huomenna, enkä kykene sitä pyytämään anteeksi.
-Hannu 23/03/24