Tuo vuodenaika on ehkä lähimpänä itseäni. Se on vuodenaika, joka kuvastaa myös koko tätä kansakuntaa ehkä parhaiten. Siihen liittyy sitä melankoliaa, joka on tämän väestön DNA:ssa. Se sisältää surumielisyyttä, tuskaa, siellä on tummuutta, ja myös värejä joita emme muina aikoina välttämättä näe. Sitä ei tule vihata, siitäkin, on löydettävä hyvää. Jos minun pitäisi valita jokin vuodenaika joka kuvastaa omaa mielenmaisemaani, se olisi ehdottomasti syksy.
Syksy on luopumisen aikaa. Luovutaan menneestä, liian nopeasti huvenneesta kesästä, ehkä jostain ihmisistä. Ihminen itsessään on tehty luopumaan, jopa siinä määrin, että lopussa ihminen luopuu omasta itsestään. Näin on tarkoitettu, näin on määrätty, näin on meidät tehty.
Historiaan luovutettu kesä sisältää paljon. Uusia ihmisiä syntyy, vanhoja haudataan, uusia ihmisiä tavataan, ja heränneitä tunteita painetaan unholaan. Se mikä syntyy, on saanut ristikseen, kannettavakseen, sen että lopulta lähtee. Se koskee meitä. Se koskee parisuhteita, se koskee kaikkea meille rakasta.
Mennyt kesä herätti minussa jotain, minkä luulin vaipuneen manojen maille. Se sytytti minussa toivon, ja sen liekin, minkä viimeksi näin vuosia sitten. Turhaan. En kadu, en sekunttiakaan, sillä se kertoi minulle sen, että osaa edelleen tuntea sen lämmön, sen jonkin minkä uskoin minulta kielletyn. En sano, etteikö noiden parin kuukauden menetys sattuisi. Tai enhän minä niitä menettänyt, ne säilyy muistoissa, menetin sen mitä uskoin siitä ehkä rakentuvan ajan myötä.
Olen jo tottunut siihen. Olen tottunut johonkin johon ihmisen ei olisi hyvä tottua. Ehkä vain ylipäätään olen lopulta hyvä tottumaan. Elämä sinkkuna on ihan ok, se on välillä jopa todella jees. Silti, pakko myöntää, että toinen, siinä vieressä, huulet huulia vasten, tuntui vtun hyvältä. Eikä vain se, vaan se kun tunnet toisen siinä vieressä, kainalossa. Sama aaltopituus. Siinä oikeastaan maailma pysähtyy, ja on vain se tunne. Te jotka seurustelette, älkää hitossa antako sen tunteen arkipäiväistyä. Sen täytyy läikyttää sydäntä, sen täytyy tuntua magialta, siinä on oltava SE tunne, että tää on hyvää!
Ihminen ei koskaan pääse karkuun itseään. Siksi on tärkeää rakentaa elämä sellaiseksi, jossa on hyvä olla. Ei pidä katua asioita, jotka on joskus sinut saaneet hymyilemään. Pitää pysyä rehtinä itselleen, muuten alat vihaamaan peilikuvaasi. Vaikka minä täällä pallon päällä vaellan etsien, ihmetellen rakkautta, niin koskaan en ole valmis tinkimään rehellisyydestä. Se on se kaiken kivijalka. Se on tehty betonista, ja teräksestä. Siitä en ole valmis luopumaan, en kauppaa käymään. Jos minä rakastan, niin sen sanon. Jos tunnen lämpimästi jotain naista kohtaan, sanon senkin. En kuuntele muita niissä asioissa, vaan kartan ja kompassin sijaan luotan sydämeen.
Kaikki ei ehkä niin elä. Kaikki ei niin ajattele. On sääli jos kuuntelee muita. Antaa muiden vaikuttaa siihen, miten maailman näet. Silloin maailmasta jää pimentoon se puoli jonka itse haluat nähdä, vaikka se puoli olisi juuri se mitä haet, ja se mikä saisi sinun maailman loistamaan.
Ihminen ei ole koskaan sama, joka oli vuosia sitten. Vuosikymmeniä sitten. Se muuttuu, ja on toki ihmisestä itsestään kiinni, onko muutos plus- vai miinusmerkkistä. Olen kaukana siitä pojasta, siitä alkavasta miehestä joka olin aikanaan Masalassa. Usko on säilynyt, moni muu on muuttunut.
Itse osaan hymyillä syksyn sateessa kävellessä, ja itkemään silloin kun syvälle mieheen sattuu. Ei kaikki kyyneleet ole perkeleestä, niissä voi olla myös juuri se voima, joka purkaa tuskan pois. Ne voivat tehdä sisääsi tilaa jollekkin muulle. Silti, sydän on loputon kiintolevy. Siitä ei tila lopu. Se muista viillot, se muistaa huiput. Se muistaa ne hetket, ne ihmiset jotka ovat merkinneet. Hyvässä ja pahassa. Me voimme olla ajattelematta asioita jotka eivät ole meille mieluisia, mutta illan himmetessä, varjojen käydessä pitkiksi, me löydämme edestämme muistot, ja ne…kaikki niistä..ovat lähtöisin sydämestä. Se on ihmisen syvin muisti.
Se on se, joka määrittää, keitä me todella olemme…
Usko siihen, luota siihen. Se lopulta kertoo oikean tien…
-Hannu 2/9/2022