Niin sanotaan siinä ”isossa kirjassa”. Tuo surullisen kuuluisa värssy lausutaan lähes kaikissa
häissä, niin se oli omissanikin. Samat säkeet koristivat lapsuudessa huoneen seinäänikin.
Uskoin, toivoin, että ne olisivat totta. Ne on kirjoitettu kai niin kauan aikaa sitten että maailma
on ehtinyt muuttua. Pitäisi rustata uudet ohjenuorat. Älä luota, älä ainakaan toivo, vihassa on kaikki voima.

Viha on rakkauden vastakohta, sen tietää jokainen. Ja se on ainoa keino tappaa rakkaus. Se oli se millä avioeron tuoman tuskan selätin, opin vihaamaan ihmistä joka minulle papin edessä oli sanonut; ”kunnes kuolema erottaa”.
Tuon lauseen jouduin itsekkin lopulta pyörtämään, mutta vain siksi, että oma henki säästyisi, tai se mitä siitä spiritistä oli jäljellä. Sen jälkeen sain tavata upean ihmisen joka minut liimasi takaisin kasaan, mutta vain siksi että voisi minut heittää seinään ja särkeä, kuin jonkun turhan kipon, joita voi ostaa kaupasta lisää sitten kun tarvetta on. Hän ei kai koskaan tule edes tietämään, mitä se on kun rakastaa. Oikeasti Rakastaa, hylkää itsekkyyden ja hengittää toisen puolesta.

Lempisarjassani Raidissa on monia viisauksia. Mm, Tarja kysyy Raidilta eräässä jaksossa; ”Mihin sinä uskot?”, vastaus; ”Joihinkin miehiin, naisiin, itseeni…joskus”. Kukkamaan Uki toteaa Raidille; ”Tässä maailmassa on niin paljon muutakin ku paremmuus”. Ei elämä ole kilpajuoksu, vaikka se välillä tuntuu olevan niin pitkä maraton, kuten Kaija Koo laulaa.
Ei elämässä tarvitse olla toista parempi, tyytyväisyys itseensä riittää.Ratkaisevassa roolissa on toki myös se että se oma kumppani on sinuun tyytyväinen. Joka päivä täytyy muistaa olla kiitollinen siitä, että saa olla sen toisen kanssa. Oma mielipiteeni on että rakkaus on suhteelle sama, kuin polttoaine autolle, jos se loppuu, syttyy ”jalkautumisen merkkivalo”, löpöä on ammennettava jostain lisää, muuten toinen lähtee kävelee. Pettymys vastaa sitä että syttyy öljynpaineen varoitusvalo, se on merkki siitä, että kohta paketti on valmis romuttamolle. Toisella leikkaa kiinni. Romanttinen ilta säännöllisin ajoin on kuin öljynvaihto, se pitää jutun kitkattomana, systeemi toimii, kuluttaa vähän, antaa paljon mukavia kilsoja.

Parempaan huomiseen olisi syytä aina uskoa, mutta mites kun tulee se päivä, ettei luota itseensä enää? Ei jaksa uskoa siihen että huomenna enää nousee sängystä? Pillereitä naamaan? Sehän kaiken korjaa, p*skaa sanon minä. Eräs Arska toteaa Raidissa; ”Viina pitää miehen tiellä, mömmöt vie helvettiin”, se on täysin totta. Ex-vaimoni Jenni alkoi käyttää nappeja lääkitäkseen pahaa oloaan, ja kuinkas kävikään? Se vei hänet mukanaan, ja minä voimattomana seurasin sivusta. Itse en halua sitä tietä kulkea. Se on varma tie loputtomaan pimeyteen, paikkaan, jossa valo ei ole koskaan käynyt.

Sauna, terva ja viina..hmm, saunassa käydään, viinaa juodaan, mutta mitä tervataan? Keuhkojako? Vai onko se niin että tervassa dippaa ittensä ja hyppää höyheniin niin pystyy piiloutumaan pahalta maailmalta? Kukaan ei tunnista sinua, sekö korjaa kaiken? Sekö saa sinut taas joskus hymyilemään? Epäilen että siitä on nauru kaukana, ilmassa ei olisi suuren urheilujuhlan tuntua.

Tekisi mieli kylmettää sydän, tehdä siitä kiveä. Kohdella naisia kuin esineitä, mitään tuntematta, koskaan rakastumatta. Sanoa heipat, kun on saanut mitä on halunnnut. Ehkä tekisinkin niin, muuttuisin kylmäksi ihmiseksi, jos vain siihen pystyisin. Ongelma vain on että en ikinä pystyisi siihen, en edes kaiken sen jälkeen jonka olen joutunut näkemään, sydämessäni tuntemaan, kantamaan.

..mutta Suurin niistä on Rakkaus, valitettava totuus, johon en tahdo enää uskoa, en toivoa.

-Hannu 13/9/2014