Vaellus läpi vuosikymmenen, osa 9.

Minua on pyydetty kirjoittamaan eteenpäin, eteenpäin ajoista jotka määrittelivät tulevaisuutta. Ei onnistu. Kaiken pitää tulla oikea-aikaisesti, määritellyssä järjestyksessä, muutoin tapahtumia on mahdoton seurata, kuka niitä nyt haluaakaan seurata, itse niitä pakotetusti seuraan ja kelaan omassa päässäni, pääsemättä niistä eroon, mutta tyhjentäen kirjaimilla tilanteita tähän blogiin. Miksi? Tämä on minun tapani terapiaan, tämä on minun tapani päästä yli. Tämä on minun tapani elää. Piste.

Elettiin toukokuuta 2018. Olin tavannut ”kuski B:n” äskettäin, ja vttu kuinka sydäntä kaihersi. Ei ollut mitään väliä sillä kuinka rakastin, ei ollut sillä väliä mitä tunsin. Puolet tosta vihasta olin valmis ottamaan vastaan, sillä en ollut kovin kaksinen mies itsekkään käyttäytymiseltäni ollut. Olin pettynyt, olin vihainen. Olin epäluuloinen, olin mustasukkainen. Tunteiden kaari on laaja, ja minä elin läpi sen kaiken tuon yhden vuoden aikana. Minä jouduin jopa tutkimaan omaa itseäni koskien nais-ihannettani. Mietin miksi hitossa olen niin syvään rakastunut häneen. Mietin sitä yhä. Mietin sitä ehkä ikuisuuksiin, pääsemättä lopputulokseen. Muistan hänen hymyn, hänen naurun, mutta myös sen raivon. Muistan hänen sanat: ”En anna anteeksi, ja ei ole fiiliksiä”. Voisin kai tuon lauseen tapeteerata seinälle, sama se, muistan sen kuitenkin. Tuo oli kuitenkin jo ennen vuotta 2018, mutta silti, minä elin niissä fiiliksissä. Saamatta häntä viereeni, ja näin ollen ottamalla viereeni pullon, tölkin, tuopin, mitä sattuikaan olemaan.

Kesän kynnys 2018, niinpä. Kaikki tuo turhautuminen, hajoaminen henkisen taakan alle oli tulossa. Aikaisemmin olin viestien kautta lähentynyt ”kuski A:n” kanssa. Hän oli alaiseni, ja ihan mukiinmenevän näköinen. Ja ehkä humalapäissäni joskus ylitin rajan viestitellessäni hänen kanssaan, mutta faktat ymmärtäen, tietäen missä mennään. Hän oli minua melko monta vuotta nuorempi, kahden lapsen äiti, mutta siihen aikaan ainoa naispuolinen kontakti joka minulla oli. Tuohon muutamat tuopposet päälle niin saatoin hänelle jotain lirkutella. Yllätys, Suomalaisen miehen sielunmaisema, ja alkoholi = Mitäpäs luulet? Vastakaikua ei luonnollisesti tullut, eikä tarvinnutkaan kun humala selvisi, olinhan korviani myöten rakastunut aivan toiseen naiseen.

Maailma kuitenkin ohjasi minua synkkyyteen, se ohjasi minua vihaan ja pohjattomaan pettymykseen. Kuski B:n syytökset, ja Kuski A:n droppaaminen ajoivat minua paikkaan, johon en halunnut, ja en halua koskaan myöskään tulevaisuudessa. Vihasin koko sukupuolta. Ja vihasin kai samalla itseänikin. Niin taikka näin, eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Kesän helteet alkoivat tavoittaa Juvanmalmia, ja ajattelin että yhteishengen korottamiseksi olisi mukava grillata työpäivän lomassa snadisti kyrsää takapihalla, kun saatiin siellä pääsääntöisesti olla omissa oloissamme. Eräs päivä töiden jälkeen siis grilli kyytiin, ja perjantain kunniaksi makkaraa kypsentymään seiskan takana. Tuntui maistuvan, ja hyvä niin, olinhan minä sekä grillin että eväät ostanut. Tarkoituksena kiittää raskaasta kevästä, ja luoden uskoa kesää kohti.

Muistelisin sen olleen juurikin tuo samainen perjantai, kun luottamusmies tuli sanomaan että 8. kesäkuuta on firmalla ns. grillibileet etupihalla. Sanoin että ”prkl, meinasin että just sinä päivänä oon ekaa päivää kesälomilla ja ikaalisissa, festareilla”. Noita bileitä kuitenkin firma järjesti harvoin, ja mietin että olisihan se hyvä tuttujen kundien kanssa sinne mennä, edustamaan ikäänkuin kuljetuksia.

Tuli tuo perjantai, pitkästä aikaa menin junalla töihin, kun tiesin että ajokuntoa ei illalla olisi. Ystävällinen naiskuski minut haki tikkurilan asemalta lenkin yhteydessä, ja tunnelma oli korkealla…olihan loma alkamassa tämän päivän jälkeen.

Osa päivästä meni trukkia ajaessa, lavoja ”pöydiksi” juhlapaikalle, ja osa ohjatessa kuskeja. Mieleen jäänyt kuinka paska se sähköinen trukki olikaan, ”yale”. Puhti loppui kesken parkkipaikan.

Työpäivä kun viimein päättyi, niin keräännyttiin muutaman sällin kanssa takapihalle, eli ”meidän tontille” ottamaan hiukan pohjia. Olipa siinä jollain tiukkaakin mukana, vaikka itse olin varautunut vain lonkerolla. Siitä se lähti.

Äijien kanssa kiskottiin pullosta jos toisestakin ja kello tuli sen verran että bileet toisella puolella tonttia oli jo alkaneet, niin siirryttiin sinne. Naispuoliset kuskit olivat myöskin jo saapuneet, ja yritin olla viileä, kuten esimiehen kuuluukin, vaikka olin jo aika kastikkeessa.

Suomalaisen viileys monesti pettää, ja kiehuu jopa yli liiallisen kostukkeen kanssa, ja niin ehkä nyt minullakin. Ilta jatkui kivasti, kokonaisen porsaan pyöriessä vartaassa, ja voin kertoa, että siellä oli kaikki aika vtun pätkässä! Vuoron perään puhallettiin alkometriin huvinvuoksi, firman tytäryhtiö kun noita alkometrejä toimittaa Suomen poliisille. Kovin hönkäsijä taisi vetää yli 4 promillea, mutta olikin jo silmin nähden ”pois kisoista”. En tarkalleen muista paljonko itse puhalsin, yli kahden kuitenkin, ja toisella kädellä lisää kumosin. ”Ei tuntunut missään”, kyllä tuntui, sen tulin….tuntemaan.

Jossain vaiheessa kuskit, sekä naiset & miehet olivat lähteneet, ja kyselin että mihis vttuun olivat menneet, juurikin tässä kuskien whatsapp ryhmässä. Kuski A sitten päätti vastata, snadisti muotoillen näin: Ei tollasta mulkkua kukaan halua mukaan. Johon minä vastasin, ehkä harkitsemattomasti että ”En huo******* pidä edes ystävinä”. Ja tässä vaiheessa sanottava, että en syyttänyt / sanonut hänen olevan yhtään mitään, mutta hän halusi asian niin ottaa. Ehkä hänellä oli syytä ottaa itseensä, ehkä ei.

Olin loppukevään katsonut kuinka hän vuoroin Kimmon, vuoroin Markon ”sylissä” pomppii töissä…ja useammassa tilanteessa ”nukkuu” naimisissa olevan Kimmon kanssa.

Todellinen tilanne toki itselle ehkä tietämätön, mutta itselle tuolloinen paksu provosointi, laajan humalatilan edessä aiheutti verbaalisen lauseen, joka oli edellä mainittu. Joskin on huomattava se, että tuota samaista ”kuskien ryhmää” käytettiin muutamien kuskien toimesta työntämään vieläkin raskaampaa tavaraa seksuaalisesti kuin mitä minä tein. Ottaen huomioon, että en kohdistanut syytöstäni kehenkään, ryhmässä oli muitakin naisia.

Kuitenkin, lomasta huolimatta, minut kutsuttiin selvittämään tilannetta firmalle kesäkuussa, vaikka olin lomalla. Kuuntelemaan paskaa, ja valheita, ja toivoen pääluottamusmiehen antavan tukea, mutta jouduin siihenkin pettymään.

Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia, tai mustavalkoisia. Tämä oli vain kevään loppu / alkukesä 2018.

Ensikerralla lisää.

-Hannu 26/09/2020

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *