Lamautuminen Koronaan

Historiallisia aikoja, historiallisia hetkiä. Melko vakavana aukesi meille kaikille tämä uusi vuosikymmen. Vaikka se hiukan jo väsyttikin, niin se oli totta, kun yksi toisensa jälkeen eilen eduskunnan täysistunnossa mainitsi puheensa aluksi sen faktan, että Suomi ei ole tällaiseen tilanteeseen joutunut sitten toisen maailman sodan. Eduskunta antoi siunauksensa valmiuslain käyttöönottoon, lähes siinä mittakaavassa ja sillä muotoilulla kuin hallitus, eli valtioneuvosto oli asetuksensa antanut. Oma mieleni on sellainen että välillä näen tilanteiden perkelöitymistä monissa asioissa, mutta silti minäkään en olisi osannut aavistaa tällaisen tuloa, en ainakaan omana elinaikanani.

Se johtuu ehkä osaltaan, ja isosti, siitä, että lähihistoria ei sisällä sellaisia lukuja, jotka olisivat saaneet tällaiset mittasuhteet valtakunnan tasolla. Tämä on jotain poikkeuksellista, tämä on outoa, meille hyvin vierasta. Päättäjät Arkadianmäellä puhuvat poikkeusolojen vallitsevan Suomessa. Omaan korvaan särähtää tuokin termi isosti. Se voi olla että juridisessa mielessä tuo termi on korrekti, mutta omaan suuhun sopii paremmin termi poikkeustila, ja otan itselleni valtuuden käyttää sitä sanamuotoa.

Suomi on suunnattomien, järkyttävien haasteiden edessä. Me kaikki olemme. Iltapäivälehdet kylvävät toinen toistaan apokalyptisempia arvioita sairastuneiden määrästä, ja siitä juontavat lukuja mahdollisista multiin menijöistä. Vaikka tällä hetkellä ollaankin siinä tilanteessa, että Suomi on välttynyt kuolleilta tämän koronan edessä, niin niitäkin tulee. Siltä ei vältytä. Yksikään maa tuskin tulee siltä välttymään.

Pääministerimme murisee ja tarjoaa keppiään kansalaistottelemattomuudesta vanhemmalle ikäpolvelle, ehkä osaltaan aiheestakin. Toki tajuan että sosiaalinen ympyrä saattaa olla lähes elintärkeä eläkeläisille, heille, joiden iltarusko jo kajastaa. Se missä kunnossa yli 70 -vuotias on, ei olekaan niin selvää. Osa voi olla lähes vuoteen oma, ja toinen saattaa juosta maratonin. Ikä on lopulta vain numero, eikä kerro ihmisestä juurikaan enempää kuin sen, milloin on syntynyt, On kuitenkin meille kaikille selvää että varttuneemmat ottavat iskun kovemmin tämän epidemian myötä, sille kukaan ei voi mitään, se on luonnonfakta, jonka edessä on oltava nöyrä. Sen edessä tulee olla nöyrä myös niiden, jotka tuon edellä mainitun merkkipaalun ovat ylittäneet. Vuoteen omaksi joutuu myös moni nuorempi. Moni meidän ikäinen. Riskiryhmään on lueteltu moni riippumatta iästä. Itsekin lukeudun heihin. Verenpaine on hallinnassa kiitos painonpudotuksen, ja lääkkeiden, mutta en tunne oloani aina kovinkaan hyväksi kuitenkaan, pumpun ajoitus ei ole ihan hampaalleen oikein, niin sanotusti.

Viime torstaina, eli viikko sitten väläyteltiin valmiuslain käyttöönoton mahdollisuutta, ja siitä johtuen tutustuin hiukan sen sisältöön. Se jaoteltiin 5 kohtaan, sen mukaisesti mikä uhka on ilmassa. Osa pykälistä voidaan ottaa käyttöön vain aseellisen uhan edessä, ja osa nyt sitten tässä vallitsevassa ajassa. Laki on luotu hyvin pitkälle aseellisen selkkauksen ympärille, tai tilanteeseen, jossa esimerkiksi venäjällä olisi sattunut ydinonnettomuus. Korona rinnastetaan nyt viimeksi mainittuun.

Viikko sitten mietin, että jos valmiuslaki otetaan käyttöön, kaikessa mahdissaan, niin ajankohta on kohtalon ivaa, tulihan viime perjantaina kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä, eli erään poikkeustilan päättymisestä käytännön tasolla. Toki Suomen silloinen valtiojohto suuressa viisaudessaan tiesi, että poikkeustila, poikkeus olot eivät päättyneet, ja tuo rauha olisi vain tilapäinen, eli välirauha jollaisena sen tänään tunnemme. Kuitenkin, yksilönvapautta rajoittava laki mielletään helposti sotaan. Niin minä sen miellän. Poikkeustila on tilanne jossa meitä uhkaa jokin meidän rajojemme takaa, rajojemme yli, joukkoomme. Nyt vihollinen ei ole pommikonelaivueet, panssarikolonnat, tai rynnäkkökiväärein aseistautuneet miehet. Nyt vihollinen on jotain jonka vain mikroskoopilla voimme nähdä. Valitettavasti se ei tee asiaa yhtään helpommaksi, tai vaarattomammaksi.

Kuten sanottu, valmiuslaista otettiin käyttöön vain pari pykälää, tiedottaen että muitakin otetaan käyttöön tarvittaessa. Suurelle osalle meistä vaikutukset olisivat suuria otettaessa käyttöön pykälä 118. Tuolloin oltaisiin käytännössä velvoitettu pysymään kotipaikkakunnalla, ja voitaisiin asettaa myös ulkonaliikkumiskieltoja. Tuolloin ollaan jo enemmän kuin anarkian kynnyksellä, silloin ollaan jo eteisessä, porstuassa. Siitä seuraava askel on ulko-ovesta ulos astuessa M05 + RK62 & ”Pasit” partioimassa kaduilla. Ei kovin toivottava tilanne tolkun ihmisen päivärytmissä.

Nuoremmat väestöstä eivät välttämättä pelkää itse virusta niin paljon, kuin sitä mitä tämä tilanne tekee, aiheuttaa yhteiskunnalle. Se aiheuttaa taloudellista kurimusta, kärsimystä, epätietoisuutta ja surua. Yksikään meistä ei vielä tiedä kuinka monta yritystä tämä vie konkurssiin, kuinka moni joutuu kortistoon, työttömäksi vailla tukevaa sijaa niille ajatuksille jotka oli tulevaisuuteensa luonut. Tragedia, joka väkisin siintää katseemme 90 -luvun lamaan. Sen toisinto saattaa olla edessämme.

Laaja työttömyyden kasvu, kautta linjan, aloihin katsomatta aiheuttaa lumipalloefektin, jonka pysäyttäminen ei ole enää ainoastaan Suomen päättäjien käsissä, siitä päättää paljolti maailman talous, ja tuossa kyydissä me olemme enemmänkin vain kuunteluoppilaan roolissa.

Lomautuksia on tulossa, niitä on jo laajasti tullut. Myös rankempaa kättä on tarjolla duunareille, eli irtisanomisia kannattavuuden sakatessa, varsinkin pienissä yrityksissä. Kaupan-alalla ollaan nyt sovittu ehdoista jotka voivat tuoda palkkaleikkurin, palkka-stopin eteen jo kolmen päivän siirtymäajalla.

I can feel the pain and anger. Lomautus on toimi, jolla pyritään työsuhteen jatkamiseen hetken päästä, toimi jolla pyritään välttämään irtisanomiset. Minä tiedän tämän, minä muistan tämän. Itse en ole koskaan lomautusten piirissä ollut, mutta kokemukseni pohjaa suurempaan kokonaisuuteen. Minulle ei annettu kolmea päivää, minulle annettiin 5 sekuntia. Yksi lause. 12 vuodella pyyhittiin pöytää, ja kiitokseksi yritettiin antaa häpeä päälle. Sitä en koskaan ottanut vastaan. Vain loputon uskoni hyvään esti minua laittamasta tuota kabinettia lopullista purkutuomiota edeltäneeseen tilaan.

Minä siis tosiaan tiedän mitä se tarkoittaa kun työnantaja vie leivän suusta, ja ilman vastuuta lopettaa palkanmaksun kuin seinään.

Taloudellinen huoli oli siis toinen niistä kohdista valmiuslakia, jolla annetut pykälät saatettiin voimaan. Ei niitä ole missään määrin syytä väheksyä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta etätyöhön, varsinkaan matalapalkka-aloilla. Se ei ole tilastotiedettä, se on todellista, se on todellisen olemassa olevan ihmisen kurjuutta, hätää, näköalattomuutta yli tämän päivän kohti huomista, koska vitutus.

Minä en koronaa(kaan) pelkää. Minä pelkään sitä, mihin se meidät ajaa. Jotkut sisäistävät pelon itseensä poikkeustilanteiden ulkopuolellakin. Käydään kauppaa, hyväksytään pelko kun siitä maksetaan palkkaa. Merkillistä.

Ennusteet puhuvat puolen vuoden kestosta, 1,9 miljoonan sairastumisesta, tuhansista kuolleista. Face ja muut tuutit toitottavat naapuriavusta, ja milloin mistäkin. Minä kannan huolta vain niistä muutamista tuntemistani, jotka kroonisesti sairastavat tauteja, jotka saattavat altistaa heidät isompiin komplikaatioihin tämän kiinanpojan taudin kanssa.

Toivon että läheiseni, ja he joiden nimi löytyy sydämestäni ovat tämän epidemian yli turvassa.

Eilen kuulin että vuoden sisään on kolmannet hautajaiset tulossa.

Neljänsiä en kestä.

-Hannu 19/3/2020

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *