Vai onko sittenkään noin? Työ kuuluu tuohon reseptiin siksi, että se jaksottaa, rytmittää päiviä, mutta toisaalta se tuo elannon pöytään. Terveyttä ei voi rahalla ostaa, eli onkin kysyttävä itseltä mikä kuukausitulo on riittävä korvaamaan sen jos terveys pettää työn takia? Melkoinen dilemma, oravanpyörä. Nykypäivänä on selvyys se että euroakaan et töistä saa helpolla, mutta työn vaativuus ja rankkuus tulisi olla aina suhteessa siitä saatavaan rahalliseen kompensaatioon. Jossain yrityksissä näin varmasti onkin, mutta nyt alan kyseenalaistamaan nykyisen organisaation kannustavuuden tarkkaan ja tuottavaan toimintaan…

YT-neuvottelut alkoivat kuukausi takaperin, tarkoituksena sama niin kuin niillä aina, kustannusten leikkaus, paketin tiivistys ja tehostus. Mutta missä menee se raja? Jos tulosta halutaan tehdä, se maksaa…se maksaa ne kiinteät kulut joita pienemmällä tilausvirtaa ei saada vietyä läpi. On käsittämätöntä miten luullaan että myyntiä voidaan kasvattaa pienentämällä työntekijöiden määrää. Onko se niin että missä se peltiovi tulee vastaan niin käytännön järki loppuu samaan pisteeseen? Miksi ei luoteta siihen että siellä on paras tieto toiminnasta missä se työ tehdään? Jokainen tekee työnsä yrityksen menestymisen eteen, vaikka palkasta voisi päätellä että osa siitä uurastuksesta, hiestä, hermojen menettämisestä tapahtuu talkootyönä!

Itse olen vain pieni osanen siinä logistiikan ketjussa joka tuo kuitenkin merkittävästi rahaa yrityksen kirstuun, monen ”alaisen” suusta olen kuullut jopa että paketti kaatuisi ilman minua. Ehkä se ei täysin kaadu kuitenkaan, mutta horjuu ehkä. Ja nyt tuo pesti on loppumassa. Esimieheni, kuljetuksista vastuun kantava henkilö on jaksamiseltaan poikkeuksellinen yksilö. Logistiikan kiitos muutoinkin yleensä on ”v*ttuilun puute”, mutta hän tekee pyyteettömästi jopa viikonloppuisin töitä jotta paketti pysyy sujuvana, reitit reiluina, ja riittävinä palvelemaan asiakkaita, huomioiden myös taloudellisen tuottavuuden. Itse pyrin aina samaan, vaikka palkkani onkin huomattavasti pienempi, mutta sitä pientäkään lisää he eivät halua enää jatkossa maksaa. Omalta kannaltani seinä on tullut vastaan. Miksi repisin hermojani yhtään enempää, jos kiitoksena työpäivän venyttämisestä on se että toimenkuva lopetetaan? Miksi hyppäisin pakun rattiin vielä sen jälkeen kun tunnit on täynnä, vain siksi että myynnin puolella puhelin pysyy hiljaa, ja asiakkaat saavat varaosansa ajoissa? Missä helvetissä on kiitos? Missä?? Tajuaako kukaan edes kuinka paljon tuolla stressataan? Ymmärtävätkö he kuinka katkeamispisteessä kuskit ja me olemme? Kuskien hermojen kiristyminen kuuluu vain meidän korviimme ajojärjestelyssä. Meidän toimintamme perusedellytys on kuitenkin oltava inhimillisyys, ei keneltäkään voi vaatia loputtomasti vain siksi että sillä kyseinen ihminen saa pitää työpaikkansa.

Omalla työnohjauksellani yritän luoda kiireestä huolimatta rentoa ilmapiiriä, aina ei tarvitse olla ”suorittamassa”, välillä voi nauraakkin. Työtä tehtään tosissaan, mutta ei tosikkona. On mielestäni huono käyntikortti firmalle sekin jos kuskit ovat ”tatti otsassa” asiakkailla käydessään, millaisen kuvan se antaa yrityksestä? Jokaisella on parempia ja huonompia päiviä, mutta juuri siksi on hyvä säilyttää läheinen ja avoin suhde työntekijöiden kanssa, ja kuunnella herkällä korvalla jos jonkun työ on liian raskasta.

Kun nuo ”yyteet” loppuvat, ja lopulliset muutokset ovat lyöty pöytään, teen itse omat ratkaisuni. Tällä hetkellä vahvasti näyttää siltä että jatkan opintovapaatani, ja lähden etelä-suomesta siksi ajaksi. Saan Insinöörin paperit plakkariin ja samalla voin lepuuttaa hermojani, sekä mieltäni kiertämällä ympäri Suomea. Ei aikaisia herätyksiä, ei johtajien kyselyjä siitä miksi asiat ei suju, ei vihaisten asiakkaiden puheluja..paljon plussa puolia. Itselleni voitto, yritykselle häviö, sillä tuskin kukaan tuolla nykyiselläkään palkalla omistautuu työlleen niin paljon kun itse olen reilun vuoden omistautunut, puhumattakaan tulevaisuuden palkan leikkauksista.

Varaston sisällä kaikilla on loppupeleissä hyvä henki, kaikki puhallamme samaan hiileen, mutta se hiili vesittyy sillä että yläkerta ei anna meidän toimia sillä tavalla kun tiedämme asian parhaiten sujuvan.

Logistiikan osaamiseen ei luoteta, niin sama nostaa kädet pystyyn ja todeta että pyörittäkää itse koko jakelua, kun tiedätte näköjään paremmin!

-Hannu 14/05/2016