Puoli vuotta odotusta kiteytyi tuohon päivään, iltaan ja yöhön itämerellä 4.12.
Lähes kaikki oli odotuksen arvoista, lähes. Oli hämmästyttävää nähdä miten päissään ihmiset voivat olla tuollaisella risteilyllä. Kaikki eivät selkeästi tulleet sinne kuuntelemaan artisteja, vaan työnantajan kustantamana vetämään täydet lärvit pikkujoulujen turvin. Eikä siinä toki mitään pahaa olisikaan, jos nämä ryhmät osaisivat käyttäytyä eivätkä veisi elämystä pois heiltä, jotka oikeasti ovat tulleet sinne kuuntelemaan esiintyjiä. On enemmän kuin puolet elämyksestä pois kun huudetaan ja riehutaan esityksen aikana. On varmasti myös kiusallista esiintyjille itselleen. Jos nämä häiriötekijät poistetaan yhtälöstä niin matka oli mukava. Onnibussilla Helsingistä Turkuun, pieni reippailu kauppatorille ja sieltä paikallisbussilla satamaan, ehkä liiankin hyvissä ajoin kun odotusta ennen laivaan pääsyä oli luvassa tunnin verran, mutta siinähän se meni kanssa matkustajia katsellessa, osa vesiselviä, osa vähintäänkin hyvässä myötäisessä jo terminaalissa, niin kuin aina. Kamat hyttiin ja virvokkeita taxfreestä, paidan ja housujen silitys..perus setti aina Suvin keikoilla. Sekä Suvi että Yö eivät varmasti kenenkään odotuksia pettäneet, upeat esitykset, kannatti olla mukana Aamulla en ”ihan” herännyt aamupalalle joka tuon luokan hyttiin olisi kuulunut ilmaiseksi, mutta tulipahan ladattua akkua kotiin paluuta varten. Iltapäivällä vielä Suvin ja Ollin yhteis-esiintyminen laivan ravintolassa, ja homma alkoi olla karaoken katsomista vaille paketissa. Taas ihmiset sen verran ilolintä nauttineet aamun ja iltapäivän aikana että sai Kalle Palanderin tavoin pujotella tanssiin pyytävien Rouvien välistä, yhteenkään tanssiin lähteneenä, ei mun juttu, kun en ole parkettien partahöylä, vaan ehkä paremminkin parkettien partavaahto 😀 Ulos paatista ja pohtimaan että milläs kotiin..hmm..sataman kiinalaiseen yhdelle tuopille, jos reitti kartasta sillä välin vaikka selviäisi. Naapuripöydässä oli iloinen neljän rouvashenkilön ryhmä tulossa samalta risteilyltä ja kutsu kävi heidän pöytään; ”Hei, mitä sä siel yksin istut, tule tänne vaan”! Siinä sitten selvisi että ovat junalla Helsinkiin menossa, ja että se lähtisi aikas passelisti parin tuopin jälkeen. Mitäs sitä enempää miettimään, samaan kyytiin, turha lähteä keskustaan bussia etsimään. Parin tunnin junamatka meni leppoisasti ”levyraatia” pitäen, joskin rouville konduktööri joutui kertaalleen musiikin volyymistä huomauttamaan. Eipähän tarvinnut yksin matkustaa, hilpeä junamatka päättyen Helsingin aseman minuuttibaariin sillä seurauksella että Lahteen menevien rouvien juna ehti lähteä asemalta ennen kuin tuopit oli huuhdottu ääntä kohti. Seuraavaan oli aikaa, joten ottivat junan Riihimäkeä kohti, toivottavasti pääsivät lopulta Lahteen koko ryhmä, itse otin laukun kantoon ja kohti kamppia, ja kotia.

Paluu arkeen viikonlopun jäljiltä ja koulun penkille istumaan. Aikaslailla paljon menee ohi hilseen käsiteltävistä asioista, mutta onnekseni joistain jutuista esim. sähkössä saan kopin kun vanhojen ritsojen kanssa pelannut. Maikka osuvasti sanoi että oli päiväpuolen porukalta kysynyt että tietävätkö he mikä on virranjakaja? Yksikään ei ollut tiennyt 😀 Menneen ajan juttuja jotka nyt on jo korvattu suorasytytyspuolilla tai vähintäänkin ”puolajakajilla”, mutta perus asiat pitäisi nyt sentään olla hallussa tuolla tasolla opiskellessa.

Nyt alkaneella viikolla kolmet kokeet tulossa, mutta ne kun selättää niin Inssi opintojen puoliväli alkaa häämöttää horisontissa, konkreettinen havainto itselle että oikeasti hommat etenee, tuo mukavan fiiliksen takaraivoon

Mitä taas ”ainaiseen” käsittelemääni asiaan, naisiin, tulee, niin tilanne aikalailla ennallaan.
Jotain vanhaa, jotain uutta, mutta se jota eniten kaipaan, ei ole halunnut minuun yhteydessä
juurikaan olla. Ehkä hänen viha minua kohtaan on niin syvä, tai sitten taustalla on jotain muuta.
En tiedä, itse kaikkeni olen yrittänyt parhain päin kääntää. Pallo on hänellä, täysin.

Joulua kohti, ja samalla kohti uuttavuotta, aavistuksen haikein mielin, mutta vakaasti uskoen siihen että tämä tuleva vuosi voisi olla parempi. Vielä kun joululahjat keksisi, tälle eräälle sentään jo ostanut, vielä kun saisi luvan siihen että saisi sen antaa hänelle…

-Hannu 17/12/2014