Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2019

Anteeksi(ko) vai paskat(ko)…?

Kuten aikaisemminkin olen maininnut, syksy, ja sen pimeys, kaikki tämä valonpuute joka meidät ympäröi, tummentaa myös omaa mieltäni. Ei uutta tämän taivaan alla, joka vuotinen prosessi itselläni, ja varmasti hyvin monella muullakin Suomalaisella.

Suuntaan aikaani epäolennaisiin, tärkeämpääkin mietittävää ja tehtävää olisi, mutta viittaa jälleen kohti uniani. Monesti viime aikoina olen herännyt ajatuksiin, tai kai ne unia ovat olleet, joissa juttelen vanhojen tuttujen kanssa. Siis sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat jo elämästäni poistuneet tavalla tai toisella.
Tajuttuani noiden tapaamisten olleen unta, olen miettinyt että mitä sanoisin heille unissa nähdyille, jos he olisivat tässä elämässä kasvojeni edessä. Hämmästyksekseni kovin monen kohdalla ensimmäinen lause rakentuisi ensimmäisen sanan ympärille. Tuo sana olisi ”Anteeksi”. Miksi näin…?

Koenko huonoa omaatuntoa kaikista niistä ihmisistä jotka ovat almanakkani ulkopuolelle luisuneet? Kaikista niistä ihmisistä joihin yhteydenpito on jäänyt vaikka lennättimen numero on samsungiin taltioituna? Uneni eivät erittele ihmisiä sen mukaan ovatko he kuuluneet alun perin siviiliin vai työelämään. Mieli erittelee ne kai sen mukaan mikä on ollut kipeintä, ja mikä vähiten kipeintä. Näin sen täytyy olla, koska niiden tunteiden ympärille uneni ovat jo vuosia rakentuneet.

Monelta ihmiseltä olen elämässäni anteeksipyytänyt. Olen joutunut pyytämään. Se on luonnollista tilanteissa jossa on toiselle tehnyt väärin, taikka asiat käsittänyt väärin. Täydellinenhän meistä ei kukaan ole, vääriä valintoja tai sanoja jokainen tekee, ja suustaan päästää. Joskus tuosta anteeksipyytämisestä on tehty mahdotonta, vastapuolen toimesta. Sille ei ole annettu mahdollisuutta.

Maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Sinne mahtuu viestejä, ja myös näitä kirjoituksia. Niin, jotkut ovat mielensä pahoittaneet näistä kirjoituksistakin, jopa sellaiset joita ne eivät kosketa, sellaiset joihin ne eivät liity millään tavalla, ja joiden kommentit jätän omaan arvoonsa. Onpa joku tehnyt jopa tutkintapyynnön joistain kirjoituksistani, ilman että tuo syytös olisi johtanut mihinkään. Herkkänahkaista on touhu, mutta ehkä hän on sen katsonut tärkeäksi, tai sitten häntä on opastettu siihen suuntaan…suunnasta jonka tulisi miettiä vain työsuhteeseen liittyviä asioita.
Tunnen, ja jopa tiedän tehneeni väärin monissa risteyksissä tämän elämän varrella, ja monesti olisin voinut pyytää anteeksi aikaisemmin, niin on monta suuntaa, monta ihmistä jotka ovat elämästä poistuneet, mutta heille en ole anteeksipyyntöä velkaa. Hyvin harvat jotka mulle ovat ”p*skat” tehneet ovat multa anteeksipyytäneet.
En koskaan tule pahoittelemaan sitä kuinka tunnen, tai sitä että olen mikä olen. Pikaistuksissa, tai jurrissa voi sanoa väärin, joskaan nuo eivät ole mitään hyväksyttäviä tekosyitä, mutta rajaan ne ulkopuolelle. Ne ovat sitä joka luokitellaan ”inhimillisyydeksi”.

Edelleen pätee tähän blogiin se fakta, että ”jos et tykkää lukemastasi, lopeta lukeminen”. Ei se ole sen kummempaa. Kukaan ei pakota, kukaan ei vaadi. Voit suunnata mielesipahoittamisen johonkin toiseen suuntaan,

Palataan taas paremmalla ajalla 😉

-Hannu 24/11/2019