Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2019

Jokavuotinen pudotuspeli, tai lähes jokavuotinen…

Kesä alkaa lähestyä päätepistettään tämän vuoden osalta, toki syyskuu on varmasti vielä lämmin, ja kuten työnantajatkin asian määrittelee, syyskuu on vielä kesälomakuukausi johon voi vuosilomiaan sijoittaa, tai sitten työnantaja voi ”ystävällisesti” niitä sinne sijoittaa tarpeen vaatiessa. Nopeesti on taas aika mennyt eteenpäin, kesäkuu, ja heinäkuukin kuin yksi silmänräpäys, kuin olisit kesäkuussa herännyt ja heinäkuussa mennyt nukkumaan, niin nopea on ajankulu, johon kukaan meistä ei voi vaikuttaa, toki käsissämme on se, kuinka nuo päivät, ja sen ajan käytämme.

Itselläni koitti jälleen aika jolloin persuus lyödään koulunpenkkiin, oppimaan uutta, tai kertaamaan paremminkin jo aikaisemmin opittua, mutta tunneilla istumista se on eniveis. Ehkä juurikin nojaten tuohon kouluun niin itseäni ajan nopea kuluminen ei haittaa. Kuten niin monta kertaa ennenkin kolikolla on se kääntöpuoli, ja miettii kuinka paljon aikaa joistain jutuista on kulunut, ja kuitenkaan haavat eivät ole umpeutuneet. Ehkä kyse on pohjimmiltaan siitä, kuinka itse raastan niitä auki, enkä anna niiden arpeutua, mutta osaltaan ne repii auki myös ympäriltä kuluvat päivät, tunnit, ja niiden sisältämät minuutit jotka luovat, tai paremminkin tuovat muistijäljen jostain syvältä, muistaen, tuntien jotain jonka on menettänyt, ja tuo menetys aiheuttaa tunteen jota kutsutaan ikäväksi. Mutta iloitsen myös samoista asioista, iloitsen siitä kuinka minun ei tarvitse itkeä moniakaan asioita enää. Olen noussut siitä kuopasta johon minut viime vuosikymmen pudotti, olen harteiltani poistanut tuskan jonka Janika jätti. Olen syvällisten pohdintojeni kautta kuitenkin ymmärtänyt sen, että rakkaus, kaikki se, mitä olet tuntenut toista kohtaan joskus, se ei koskaan katoa pois, ei koskaan. Se muuttaa muotoaan, tahtomattamme, mutta se ei koskaan poistu sieltä mihin sen joskus olemme sijoittaneet, sydämestä. Se on loputon tunteiden meri, kirjasto, se on muistin jatke, tai paremminkin sen loppupiste. Sinne haudataan tunteita, mutta siellä myös synnytetään uusia, ja noiden kahden välissä muistamme ne retket jotka ovat tapahtuneet. Virheet, onnistumisetkin, mutta ennen kaikkea hetket jotka ovat muistamisen arvoisia.

Kesä ei ole vielä paketissa, mutta tähän mennessä elettyä kesää miettien, ei se paljonkaan muistijälkiä jättänyt. Tasaista puurtamista, joskin jonkin verran suunnitelmia tulevaisuuteen.
Tulevaisuus. Iso sana, jonka äärellä monet meistä viettävät mietintätaukoa. Mitä huominen tuo, mitä ensi vuosi tuo. Tasaisen arjen kulun keskellä olisi joskus hyvä herätä miettimään sitäkin. Jos itse ei siihen aina herää niin sen nostattaa verkkokalvoille…

YYTEET.

Nuo kaksi kirjainta, Y ja T nostaa päätään autoalalla taas melko vahvasti. Onhan toki niin, että vuosittain, lähes vuosittain ainakin, yyteet pidetään. Näin siis ainakin Juvanmalmilla Espoossa. Toki eräs toinenkin autoalan iso toimija on järkännyt yyteet jotka vellovat siinä organisaatiossa työskentelevien päällä parhaillaan.

Ainahan nuo yhteistoimintaneuvottelut juontavat juurensa taloudellisesta ahdingosta, tai näin se on nykypäivänä, vaikka nimenä tuo sisältää paljon muutakin, mutta kiteytyy nykyään irtisanomisiin lähes aina. YT menettelyssä voidaan sopia paljon muustakin, mutta prosessina sen verran raskas että siihen ei juuri ryhdytä muuta kuin silloin kun laki vaatii, ja se vaatii sen silloin kun irtisanotaan työntekijöitä tuotannollisista tai taloudellisista syistä.

Itsekkin olin tuolla Juvanmalmilla silloin kun siellä viime yyteet pidettiin, tunnelma oli raskas, kylmä rinki perseen alla kaikilla, myös heillä, jotka olivat vuosikymmeniä siellä töissä olleet. Ja sama toistuu nyt. Yhteneväisyyttä löydän myös muista asiaa sivuavista juonteista. Juviksella pidettiin yyteet pari kk sen jälkeen kun uusi TJ oli tullut taloon, ja samoin kävi nyt. Onko siis kyse uuden toimarin tahdosta näyttää voimansa, ja sen, että kurssi laitetaan nousuun, vai onko tilanne itsessään niin pakottava että muuta ratkaisua ei ole? Nykyisen toimarin toimintaa tuntematta,ja tietämättä hänen rahkeitaan, taitojaan, tietämystään toimintaan, en osaa sanoa onko kyse lihaksien pullistelusta, vai pakosta. Toivottavasti jälkimmäisestä. Tuossa firmassa parit yyteet läpikäyneenä voinen todeta että siellä on työnsä menettänyt moni heistä, jotka sen olisi ansainnut pitää, ja moni heistä, jotka olisivat ansainneet lähteä, ovat saaneet jäädä. Olkoon silloin kyse vaikka nuolennan / suoraselkäisyyden -laista. Jokainen voi sille oman nimen keksiä, mutta jokainen kuitenkin tietää mitä tarkoitan. Kyse ei ole siitä, kuinka hyvin teet työsi, vaan kyse on siitä, kuinka syvään suostut kumartamaan.

Ei liene kovin suuri yllätys kenellekkään teistä, että itselläni on omat toiveeni siitä, ketkä saisivat viimeinkin lähteä. Tuntea sen fiiliksen kuinka ”tehtyä” työtä ei arvosteta. Tehtyä lainausmerkeissä? Kyllä heidän kohdallaan, sillä heidät on palkattu sinne sen vuoksi, että tulosta tulee, tulosta tapahtuu, mutta tämä ei ole käynyt toteen, eli…entistä teejiitä lainatakseni, tulos tai ulos. Toki vastuun kanto on heille vieras termi, syy löytyy aina jostain muualta, se löytyy alempaa. Olisi hyvä heidän herätä siihen todellisuuteen että näinpä ei olekkaan! Jos sulle työntekijänä annetaan desin kauha, ja käsketään mahduttamaan siihen litra vettä, niin ei onnistu, ei mitenkään. Mutta tuon epäonnistumisen syy on kuulemma ollut työntekijässä, ei realiteeteissa, ei vahvistetuissa mittayksiköissä.

Yksikään noista johtajista, tai päälliköistä ei ole korvaamaton tuolla, ei kukaan ole. Jos laitat sormen vesilasiin, ja otat sen pois sieltä, jääkö siihen lasiin veden keskelle reikä? Ei jää, se korvaantuu, se kurotaan umpeen. Ja onhan toki niin, että johtajista / päälliköistä tinkiminen, heille potkut antaminen tuo enempi säästöä kassaan kuin ruohonjuuritasolta tinkiminen.

Valitettavaa on toki se, että aina näitä itsestään selvyyksiäkään ei nähdä. Tai jos ne nähdään, niin katse käännetään pois. Tällainen sokeus tosin aiheuttaa pitkässä juoksussa ongelmia, ja siinä he ovat…nyt.

-Hannu 18/08/2019