Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2017

Rehellisyyden ”pitkä” oppimäärä…

Yhä useammin nykyään törmää siihen, että joutuu miettimään puhuuko vastapuoli totta, vaiko suun täydeltä paskaa. On jostain syystä tultu siihen tilanteeseen jossa moni noudattelee samoja kaavoja, ja arvoja joita arkadianmäellä tavataan uutisten muodossa päivittäin, lupauksista ei pidetä kiinni, lupaukset haudataan maton alle, ne unohdetaan.

Voi varmasti olla niin että valheiden verkkoa kutoen on helpompi nykypäivänä elämässä päästä ylöspäin, mutta mitä tapahtuu silloin kun se verkko antaa periksi? Skeidan puhuminen paljastuu? Silloin tiputaan korkealta ja kovaa. Rehellisyyden tie on varmasti hitaampi, mutta se myös luo kestävät puitteet sille minkä varassa ihminen seisoo. Valheissa, epärehellisyydessä, on aina itsepetoksen tuntu, pelon ja salamyhkäisyyden kitkerä tuoksu, joka suorastaan houkuttelee selvittämään miksi totuutta peitellään.

Kaikki asiat eivät toki jokaiselle kuulu, mutta jos niistä esim. työelämässä ylhäältä puhutaan, tulisi silloin pysyä rehellisyydessä, faktoissa, jotka on tarkistettu. Jos asioista puhutaan puolivillaisesti, kenties jopa totuutta kierrellen, ei niistä tulisi puhua silloin ollenkaan. Huhuilla on tapana levitä, ja ne ovat kuin se kuuluisa rikkinäinen puhelin, tarina muuttuu suusta suuhun kulkiessaan. Tätäkin olisi mahdollista suitsia sillä, että asiat pidetään mahdollisimman avoimina ja totuudenmukaisina, tällöin jää vähemmän tilaa tulkinnanvaraisuudelle.

En tiedä milloin pelin säännöt muutettiin, milloin yhteiskunnassa kusettamisesta tuli hyve, johon kaikki pyrkivät. Ennen vanhaan miehen sana oli se mihin voitiin luottaa, miehen sana oli mittari sille millainen koko mies on, nykyään on toisin. Oman ulkokultaisen kuoren suojelu ja kiillotus on se mikä merkitsee. Wrong! Moni asia on varmasti helpompi käsitellä sillä että muunnellaan totuutta parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta kuten aina on ollut, on myös nykyään : Valheella on lyhyet jäljet. Ennemmin tai myöhemmin se paljastuu, ja silloin sortuu asian lisäksi myös se mies, joka on asian sanonut. Pitkäjänteinen ajattelumalli on nakattu siis romukoppaan. Osaltaan on kyse tietenkin siitä ikiaikaisesta asiasta, duunarin kyykyttämisestä, pimennossa pitämisestä, joka on vuosikymmenien saatossa vallannut alaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

En odota kaikkien toimivan kuten minä. Joillain on isompi vastuu harteillaan, ja sen kantaminen saattaa vaatia ”luovempia” ratkaisuja kuin mihin itse olisin valmis itseni myymään.

Paljosta olen valmis elämän alttarilla luopumaan, paljon voin taipua, mutta jos myyn itsekunnioitukseni vaihtaen sen epärehellisyyteen, olen luopunut jo liian paljosta. Se on kauppa johon en suostu. En ole koskaan suostunut. Tapahtukoon mitä vain, niin tahdon että minut muistetaan sellaisena miehenä joka sanoi mitä tarkoitti, ja seisoi sanomansa takana, välittämättä siitä että se toi välillä vastatuulta osakseni.

Toivon että joskus vielä nousee arvostus asialle joka joskus tunnettiin nimellä ”Suoraselkäisyys”, vastuunkanto ja rehellisyys.

Sitä päivää odotellen, edustan ylpeänä nykykansan vähemmistöä, heitä, jotka kantavat harteillaan totuutta vallalla olevaa valehtelua vastaan.

Tähän olisi taas hyvä siteerata Raidista tutun Janssonin sanoja:
”Me ollaan tässä kusessa just siks, että kaikki pehmeäkätiset paskiaiset ymmärtävät realiteetteja, mutta eivät sitä, mikä on oikein, mikä väärin”.

-Hannu 12/6/2017