Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2015

Maanpetoksellinen aines joukossamme…

Miten heidät tunnistaa katukuvasta? He pukeutuvat kuin me, he puhuvat samaa kieltä, he näyttävät ulkoisesti samoilta kuin me. Heidän todellinen luontonsa paljastuu vasta kun he avaavat suunsa, ja täten todistavat oikeiksi ne epäilykset että heitä ei kiinnosta tämän maamme hyvinvointi, vain ainoastaan omat itsekkäät tavoitteensa, jotka ovat täysin ristiriidassa niiden asioiden kanssa jotka ovat tavoittelemisen arvoisia säilyttääksemme itsenäisen, puhtaan Suomen. Wikipediasta lainattua: Maanpetokseen syyllinen: ”ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea, on tuomittava maanpetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Epäilemättä hallituksemme kolkuttelee jo toiminnallaan sitä ovea, joka johtaa oikeuden eteen, mutta valitettavasti myös alemmista portaista löytyy näitä ihmisiä. Viimeisen kuukauden aikana osallistuin Helsingissä kahteen mielenilmaukseen jossa me isänmaan parasta ajattelevat vaadimme tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Lehdistössä meidän puolellamme seisovat leimattiin äärioikeistoksi, uusnatseiksi, milloin milläkin nimellä meitä nimitettiin. On suorastaan koomista kuinka helposti hihasta vedetään kuuluisa natsikortti, eikö julkisessakin vuoropuhelussa voitaisi omaksua käyttöön termi ”isänmaallinen henkilö”? Ehkä jopa patriootti? Eivät kaikki jotka maamme parasta ajattelevat pukeudu kotonaan natsiunivormuun tai ripusta hakaristilippua parvekkeelleen. Mutta mitä tulee vastapuolen toimintaan, leimaudun mieluummin natsiksi, kuin kuulun siihen joukkoon joka tulisi tuomita lehdistössä meitä ankarammin. He ovat niitä, jotka mielenosoituksissa riehuvat, he ovat niitä elämäntapa-anarkisteja jotka asettuvat aina poikkiteloin järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa, he ovat pettureita, ja silti he kehtaavat huutaa meille poliisien eristämän alueen takaa että ”Hävetkää”! Vaikka kuinka mietin, en keksi mikä voisi näitä ihmisiä vaivata? Mikä saa ihmisen ajattelemaan noin väärin? Ennen sanottiin että Saabismi on sairautta, mutta nykyään pahinta sairautta on Suvakkimaisuus. Jos ja kun he haluavat tahallaan vahingoittaa tätä rakasta maatamme, tulisi heidän ottaa lento sinne mistä nämä maahanpyrkijät ovat tulossa, kyllä siellä hyysättävää riittää.

Liian usein saa nyt lukea rikoksista joita maahantunkeutujat, tai pakolaiset, joiksi valtamedia heitä haluaa nimittää, täällä tekevät. Kantaväestö pelkää liikkua kaduilla, alaikäisille tytöille huudetaan perään, heidän itsemääräämisoikeuksiaan loukataan, heihin käydään kiinni. Olisi aika antaa näille tunkeutujille selkeä viesti että sellainen ei tässä maassa käy, sitä ei suvaita missään olosuhteissa! Karkottamiskäytäntöjä tulisi muuttaa siten että lento lähtee helsinki-vantaalta heti kun tekee pienenkin rikoksen tässä maassa. En tosin ole vakuuttunut uskoisivatko he sitäkään, pelkään pahoin että tilanne etenee täälläkin samanlaiseksi kuin mitä se on Ruotsissa ollut jo pitkään. Ripeämmin tapahtuva käännytys ja karkotus säästäisi huomattavia summia myös valtionkukkarossa. Poliisit yrittävät kaikin voimin rauhoitella Suomalaisia, että ei saa omankäden oikeutta alkaa toteuttamaan, ei toki, mutta jossain menee raja, emme tule sietämään mitä tahansa, ja sen tapahtumaketjun vastuun saavat kantaa ne poliittiset päättäjät jotka sen ovat käynnistäneetkin.

Lehdistön ja poliisinkin mielestä pakolaisten suorittamat raiskaukset ja pahoinpitelyt ovat yksittäistapauksia. Ovatko he sokeita, vai hallitseeko heitä pelko siitä, että jos he sanoisivat asiat rehellisesti heitä syytettäisiin yllytyksestä? Saattaisi poliisimiehenkin olla vaikeaa suhtautua asiaan objektiivisesti jos jollekkin hänen läheiselleen tehtäisiin fyysistä väkivaltaa. Glock vyöllä saattaisi alkaa houkuttelemaan kutiavaa etusormea.

Mutta mietitäänpä hetken miten me suhtautuisimme siihen jos joku meidän läheisistä joutuisi mamujen hyökkäyksen kohteeksi? Sulje silmäsi, ja mieti miten reagoisit jos vaimosi tai tyttäresi raiskattaisiin? Luottaisitko oikeuslaitokseen? Vai puristuisiko kätesi nyrkkiin tarttuen ensimmäiseen asiaan joka sattuu käteen? Oli se sitten ase, veitsi, rautaputki tai perisuomalainen pesäpallomaila. Ei siinä tilanteessa ihmismieli hae rauhanomaista ratkaisua, se hakee kostoa, se hakee verta! Ja henkilökohtainen mielipiteeni on että siinä ei ole mitään väärää, maassa maantavalla tai sitten hammas hampaasta. Itselle rakkainta tässä maailmassa ovat Suomen lisäksi omat perheen jäseneni, en jäisi lepäämään laakereilleni jos heille jotain tapahtuisi, olisi oma kohtaloni sen jälkeen millainen tahansa.

Tätä maata ei myydä, eikä taistelutta luovuteta, vaikka se vaatisi sen että joutuisi viimeisen luodin siitä 70 luodin rumpulippaasta säästämään itselle.

-Hannu 18/10/2015